Treenejä

Taiku on nyt juoksujen aikaan osoittanut kykynsä keskittyä ja kuunnella. Koko koira on paljon kypsemmän oloinen, kuin ennen juoksuja. Se ottaa ihan oma-aloitteisesti kontaktia ja tekee innokkaasti kaiken.

Lauantaina Pohjois-Karjalassa Taiku sai etsiä esineitä isosta tukkipinosta. Hyvin käytti neiti nenää ja toi esineet. Taiku myös tasapainoili hienosti pinolla, ja hallitsi liikkeensä. 

Tämän päiväiset ohjatut treenit (esine-etsintää ja tokoa) sujui loistavasti. Koira keskittyi ja teki hyvin.

Sivulletulot ilman apuja loistavat. Olemme näköjään selättäneet ongelmat sivulletulon kanssa häiriössä, enää ei piipata, eikä jäädä vain sivulle seisoksimaan, että ai häh. Luoksetulossa lähti tulemaan luokse, mutta juoksikin sitten kepin luo, jolla oli leikkinyt ennen treenejä, mutta tuli lopulta, kun juoksin karkuun. Toisella kerralla tuli suoraan mun luo. Pujotellen seuraaminen ei meiltä onnistunut, koska Tai ei osaa seurata, ongelmana on kontaktin pito. Kontaktikävelynä otettiin, mutta ei mennyt kovin hyvin sekään, kontakti tippui usein.

Esine-etsintää: Taiku näki lelut ennen piilotusta, mutta ei sitä, minnepäin ne pimeähköä varastohallia laitettiin. Hieman epäselvien lähetysten vuoksi Taikun lähdöt olivat epävarmoja, mutta alun jälkeen työskentely sujui maltillisesti ja varmasti. Neiti käytti hyvin nenää ja löysi esineet, sekä toi ne mulle.

Mahtava fiilis vaikka virheitäkin matkalle sattui. Taiku kuitenkin yritti parhaansa ja mikä tärkeintä keskittyi ja piti kontaktia!!

Treeniterkuin A&T

Valkoinen varjo

Ollaan treenattu välillä enemmän ja välillä taas vähemmän tässä kuluneiden viikkojen aikoina. Toisinaan tuntuu, että oma asenne on jotain ihan muuta, kuin sen pitäisi olla  ja treeneistä ei tule mitään, ja toisinaan taas menee paremmin. En väitä, että vika olisi Taikussa,vaan kyllä se syy löytyy ihan hihnan toisesta päästä. Yhdessä olon täytyy mielestäni olla hauskaa ja treeneissä täytyy antaa koiralle mahdollisuus onnistua! Niinpä nyt on ollut vähän laiskan puoleiset ja suoraan sanottuna huonot treenit.

Kuin huomaamatta olemme kaikesta huolimatta jopa edityneet. Taikun maahan menot ja istumiset on hämmästyttävän nopeita aikaisempaan verrattuna. Neidillä tuntuu muutenkin olevan korvat entistä paremmin matkassa, ja se ilahduttaa joka päivä omalla iloisuudellaan.

Taiku aloitti yllätyksekseni juoksut, mutta osaa tuo näköjään yllättää muutenkin.. Siki unessa nukkui tytsy, kun äsken päätin kokeilla, miten toimii neitosen pää ja työskentely halu juoksujen aikana. Annoin Taikulle sivulle-käskyn, eikä mennyt kauaa, kuin vuoden vanha valkkari neitini jo istui kauniisti lapa vasemman jalkani kohdalla, ruskeilla silmillä napitten ja odottaen mitä seuraavaksi. Olin valtavan iloinen ja samaan aikaan hämmästynyt koirani suorituksesta. Taikusta loisti puhdas ilo ja tekemisen halu.

BH kokeet oli ja meni, mutta eipä olisi Taiku voinut niihin osallistuakaan, kun aloitti juoksut. Eikä neiti sen puoleen olisi vielä valmis ollutkaan. Kisojen ensimmäistä osuutta katsoessani ajattelin kuitenkin kokoajan BH:ta omalle kohdalleni, ja olen varma, että ennen pitkään me odotetaan kädet täristen kentän laidassa kokeen alkua.

Yritän löytää taas sen saman treeni innon, jonka jo hukkasin. Auttaisikoha tuo valkoinen varjoni etsimään sitä?

Treeni intoa ja hyvää kevättä kaikille!

A&T