Valkoinen varjo

Ollaan treenattu välillä enemmän ja välillä taas vähemmän tässä kuluneiden viikkojen aikoina. Toisinaan tuntuu, että oma asenne on jotain ihan muuta, kuin sen pitäisi olla  ja treeneistä ei tule mitään, ja toisinaan taas menee paremmin. En väitä, että vika olisi Taikussa,vaan kyllä se syy löytyy ihan hihnan toisesta päästä. Yhdessä olon täytyy mielestäni olla hauskaa ja treeneissä täytyy antaa koiralle mahdollisuus onnistua! Niinpä nyt on ollut vähän laiskan puoleiset ja suoraan sanottuna huonot treenit.

Kuin huomaamatta olemme kaikesta huolimatta jopa edityneet. Taikun maahan menot ja istumiset on hämmästyttävän nopeita aikaisempaan verrattuna. Neidillä tuntuu muutenkin olevan korvat entistä paremmin matkassa, ja se ilahduttaa joka päivä omalla iloisuudellaan.

Taiku aloitti yllätyksekseni juoksut, mutta osaa tuo näköjään yllättää muutenkin.. Siki unessa nukkui tytsy, kun äsken päätin kokeilla, miten toimii neitosen pää ja työskentely halu juoksujen aikana. Annoin Taikulle sivulle-käskyn, eikä mennyt kauaa, kuin vuoden vanha valkkari neitini jo istui kauniisti lapa vasemman jalkani kohdalla, ruskeilla silmillä napitten ja odottaen mitä seuraavaksi. Olin valtavan iloinen ja samaan aikaan hämmästynyt koirani suorituksesta. Taikusta loisti puhdas ilo ja tekemisen halu.

BH kokeet oli ja meni, mutta eipä olisi Taiku voinut niihin osallistuakaan, kun aloitti juoksut. Eikä neiti sen puoleen olisi vielä valmis ollutkaan. Kisojen ensimmäistä osuutta katsoessani ajattelin kuitenkin kokoajan BH:ta omalle kohdalleni, ja olen varma, että ennen pitkään me odotetaan kädet täristen kentän laidassa kokeen alkua.

Yritän löytää taas sen saman treeni innon, jonka jo hukkasin. Auttaisikoha tuo valkoinen varjoni etsimään sitä?

Treeni intoa ja hyvää kevättä kaikille!

A&T