Uusia kujeita

Viimeisen kirjoituksen jälkeen on vierähtänyt jo useampi viikko, mutta en vain ole saanut aikaseksi kirjoittaa tänne mitään. Monet onnistuneet ja vähemmän onnistuneet treenit on takana, ja niistäpä minä nyt ajattelinkin kirjoittaa.

Aloitetaan vaikka siitä itselleni vieraimmasta (ja ainakin toistaiseksi tylsimmästä) eli jäljestä. Jälki on meillä mennyt vähän niin ja näin, ja into on lopahtanut jäljestämiseen kokonaan, kun itse en ole osannut oikeanlaista jälkeä Taikulle tehdä, eikä niiden ajamisesta ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaakaan. Ollaan tehty pisimmillään n. 60-70m. jälkeä loivilla mutkilla. Taiku on toisinaan ollut epätarkka, voilttaillut yms. Nyt uusilla ohjeilla ja opastuksilla ollaan menossa eteenpäin, jospa se siitä vielä.

Hakuilu on sujunut paremmin kuin hyvin! Tytöllä on toisinaan niin hurja kiire takaisin maalimiehelle, että rullaa ei aina malteta tuoda ihan käteen asti ja näytälle on kova kiire. Tämä tosin korjaantuu ihan vain sillä, että siirryn hieman eteenpäin keskilinjalla, jolloin myös rulla tuodaan hienosti käteen ja maltetaan hetki odottaa liinan kiinnitystä. Intoa tytöllä riittää!

Esine-etsinnässä Taiku tuo ensimmäiset esineen intoa puhkuen, mutta into hieman lopahtaa kun useampi esine on löytynyt. Kiinnitämme jatkossa huomiota parempaan palkkaukseen esineiden tuonnin jälkeen. Ollaan tehty nyt kahdenlaista treeniä; niin että Taikun nähden viskotaan esineet metsään ja niin, että Taiku vain näkee, että esineitä lähdetään viemään. Ensimmäisessä on into vähän liikaakin ja tahtoopi mennä aika juoksemiseksi, ja toisessa ollaan tarkempia, mutta intoa saisi välillä olla vähän enemmänkin.

Seuraaminen on sujunut jokseenkin hyvin, toisinaan keskittyminen herpaantuu, jos lähistöllä on jotain todella mielenkiintoista, mutta pääasiassa se on sujunut hyvin. Ollaan viim. treeneissä otettu sekä hidasta, normaalia että nopea tempoista seuraamista. Hiomista on vielä liikkeen pysähdyttyä perusasennon ottamisessa nopeammin.

Liikkeestä seisomista ollaan treenattu purkin avulla. Eli purkkiin nami ja kuljetaan purkin ohi -> seis -> vapaa -> koira purkille. Hyvin on toiminut systeemi, ja neiti on hyvin innoissaan tästä!

Paikalla olo sujuu miten sujuu, sekin on nyt treenin alla, ja tarkoitus on lisätä häiriötä.

Tuosta koiraneidistä nyt ei oikein tiedä mikä se on olevinaan. Yhtenä päivänä ollaan niin hienosti ja äiskä jopa ajattelee, et vitsi ku on kiva ja mukava koira, ja seuraavana päivänä koira haukkuu karvat pystyssä varista ja hölmöilee kuin mikäkin pikkupentu. Vaan eipä oikein taida Taiku itsekään teitää pitäiskö sen käyttäytyä aikuismaisesti vai saako vielä hölmöillä. Monet naurut on saanut nauraa, kun katselee päivittäin Taikun menoa, ja oikein näkee, kun se miettii miten se pitää eri tilanteissa käyttäytyä (ollako tänään kakara vai aikuinen?). Kaikki ihmiset on kivoja, ja niitä täytyy rakastaa hurjasti hyppimällä ja nuolemalla naamasta, joskus on myös aivan pakko möristä ja kiljahdella, ja heittäytyä selälleen pyörimään rapsutusten toivossa, kun ihmiset on vaan niin must . Maailman ihaninta on myös tuoda kaikki likaiset lelut ihmisten syliin tai kantaa sänkyyn (äiskän mielipiteestä viis!). Taiku on myös selkeästi sitä mieltä, että kaikki huomio kuuluu hänelle. Telkkarin eteen voi siis aivan huoletta tulla esittelemään lelujaan tai muuten vaan pyörimään. Uusin juttu on ehdottomasti halaaminen, johon Taiku haluaa myös osallistua. Neiti ei voi katsella vierestä kun halaan ihmisiä, vaan senkin haluaa mukaan (kuraisista tassuista tai liian kovasta vaihdista ja innosta huolimatta)! Myös syksyn kuralätäköissä on  aivan ihanaa läträtä ja temmeltää (ainakin jos Taikulta kysytään)!

Syysterveisin Annina ja Taiku